torstai 28. huhtikuuta 2016

JOHN WILLIAMS : STONER



JOHN WILLIAMS : STONER
♥ ♥ ♥ ♥ 
306s.
Bazar 2015
Alkuteos: Stoner (1965)

Koko viime vuoden ehkä yksi hehkutetuimpia kirjoja on ollut Williamsin Stoner, jo 1965 kirjoitettu teos, joka alkoi elää uutta elämäänsä 2000-luvulla, kun siitä otettiin uusia painoksia ja sen käännösoikeuksia myytiin ympäri maailmaa. Kansi lupailee, että teos on "suurin amerikkalainen romaani, josta et ole koskaan kuullut", mutta tässä vaiheessa ainakaan kirjablogimaailmaa seuraneena se tuskin on ihan täysin uusi nimi kenellekään. Ja sopivasti vuoden muiden perässä sain tämän itsellenikin viimein luettavaksi, noin parin, kolmen kuukauden kirjastojonottelun jälkeen. Että oli jo ehkä aikakin.

Stoner on tarina yliopistomaailmasta, elämän odotuksista, rakkauden saavuttamattomuuksista, yhden ihmisen elämästä. Se lähtee liikkeelle keskeltä Keskilännen peltoja, työläisperheen pojasta, jonka vanhemmat päättävät lähettää läheiseen Columbian yliopistoon opiskelemaan uudelle maataloustieteen kampukselle, jotta oppeja voitaisiin soveltaa heidän arkisessa aherruksessaan. Yliopistolle lähtevä William Stoner on jäyhä ja karhea hahmo, joka aloittaa kuuliaisesti opinnot niin kuin vanhemmat ovat toivoneet, mutta kahden vuoden tunnollisen, mutta innottoman opiskelun jälkeen herää yhtäkkiä aivan uuteen maailmaan kurssillaan, joka johdattaa kohti kirjallisuuden ja kielen maailmaa.

Stonerin elämäntarina on kaunis, omalla tavallaan eleetön ja melankolinenkin kertomus elämästä, joka tulee todella todentuntuisesti iholle. Se ei ole minulle teoksena suuri, mutta juuri siihen sen viehätys perustuukin.

Vaikka ihan täysin en siihen hurmioituneimpaan osaan lukijoita tämän suhteen kuulukaan, oli tämä silti aika huikean ihana lukukokemus. Alkuun jo säikähdin, että tämä kuuluu niihin lukemalla luettaviin kirjoihin, vähän raskaisiinkin teoksiin, jotka koruttomalla tavallaan kertoo kyllä upeasti jostain tärkeästä, mutta itse kerronta tuntuu vähän vanhan ja kumisen ruisleivän ikuiselta jauhamiselta. Ja noin 50 sivua myöhemmin huomasinkin olevani täysin väärässä. Tarina imi mukaansa, se piti kiinni, ja vaikka loppu jo harppoi makuuni vähän liiankin vauhdikkaasti kulkevia oikoteitä jaksamatta oikein enää syventyä mihinkään, oli kirja eheä ja suurenmoinen, omalla hyvinkin seesteisellä ja maanläheisellä tavallaan. Se antoi ajateltavaa, vei mukanaan omaan maailmaansa, sai uppoutuman. Välillä tuntui hassulta pitää kirjasta, jonka keskeisestä maailmasta en koe olevani mitenkään intohimoisen kiinnostunut, välillä jopa naurahdin nauttivani sellaisista asioista lukemisesta, jotka eivät olleet milään tasolla mielenkiintoisia, mutta jotain suurempaa tässä silti oli, tavallisen elämän kohtaaminen, ne tunteet, joita ihan täysin toisenlaiseen maailmaan pääsi kokemaan. Jokin vähän suurempi, jota ei ihan täysin edes osaa nimetä.

Ja kenellekö tätä suosittelisin? Oikeastaan kaikille. Kaikille, jotka nauttivat hyvästä ja laadukkaasta kirjallisuudesta, tavallisuudesta, inhimillisyydestä ja lempeydestä. Kaikille, jotka eivät tarvitse kuuta taivaalta, vaan ymmärtävät niiden suurimpien hetkien olevan tässä ja nyt. Niistä pienistä elementeistä kun tämä kirja on tehnyt, niissä tämän ihanuus piili. Tämä on kirja, johon haluaa palata, tämän taikaa ei useampikaan lukukokemus riko. 

Mutta yhden vinkin haluan silti antaa, saman minkä itse sain: hypätkää tämän saate-osuus alusta ehdottomasti yli. Se turhaan vain referoi koko tarinan, kirja on ihanampi kun kaikkea tulevaa ei etukäteen tiedä. Ihan niin kuin se tavallinen elämäkin on.

8 kommenttia :

  1. Onpa kiva kuulla, että pidit tästä. Minulle Stoner oli huikeimpia viime vuoden lukukokemuksista, ja sen taika tosiaan tuntuu pitävän edelleen. Luen ehdottomasti uudelleen joskus, kirjassa on niin paljon. Uuden suomennoksen Butcher's Crossingin ostin jo talvilomalla, mutta tuolla se vain odottelee edelleen. Onkohan jotenkin korkea kynnys aloittamiseen vai haluanko vain säästellä, tiedä häntä. Viimeistään kesällä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kiinnostaa tuo Butcher's Crossing myös, ei aiheena ehkä niinkään, mutta tämän Stonerin myötä luotan että Williams saa siitäkin mukaansatempaavan! Uskomaton kyky kyllä kirjoittaa niin upeasti, ettei oikeastaan ole edes väliä mistä kirjoittaa. :>

      Poista
  2. Oon hihitellyt tuolle kirjalle täällä Liettuassa, kun täällä kaikki nimet aina käännetään liettuaksi. Siis Stoneris (joo halvat huvit ja niin edelleen). Mut tän jälkeen ehkä uskaltaudun lukemaankin, harmi vaan että täällä on liki mahdotonta löytää englanninkielisiä kirjoja. Tällä viikolla kylläkin onnisti ja nyt on luettavana Nichollsin One Day :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä, tämä on kyllä ihana! Jos vaan jostain käsiisi saat :)

      Poista
  3. Oi, tämä oli minun kuten varmasti monen muunkin viime vuoden suosikkikirja! Rakastin Williamsin korutonta kieltä ja kerrontatyyliä sekä sitä, miten samastuttava ja tavallinen Stoner kirjassa on. Stonerin tarina voisi olla ihan kenen tahansa tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voisi, ja siihen sen kauneus jollain tapaa varmasti perustuukin. Tämä oli ihana ja lempeä, ymmärrän todella miksi siitä niin kovin moni on viime vuonna vakuuttunut! Hyvä kun on, en tätä varmasti muuten olisi itsekään löytänyt!

      Poista
  4. Minullekin tämä oli yksi viime vuoden helmiä ja hauskaa, että sinäkin pidit. Kaikki eivät tälle ole syttyneet ja no, ymmärrän kyllä senkin!

    Jotenkin uusi suomennos ei oikein kiinnostaisi yhtään, mutta sitäkin on kyllä kehuttu. Ehkä pitää jossain sopivassa välissä kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tämä kyllä ihana. :) Minuakin vähän mietityttää tuo uudempi suomennos, mutta toisaalta jos tällä tyylillä jatketaan, uskon kiinnostuvani siitäkin, kirjoitettiin sitten mistä tahansa. Ehkä sekin jossain vaiheessa tiensä lukupinoon löytää, muttei mikään kiiren sen kanssa kyllä ole.

      Poista